Lahti - Moskova - Ulaanbaatar - Peking - Xi'an - Chengdu -
Lijiang - Kunming - Guilin - Yangshou - Hong Kong - Helsinki
jännittäviä seikkailuja toivottaa ja lisää reissukuulumisia sateisessa Jyväskylässä odotteleepi Riikka
Siispä hyvää matkan jatkoa!!!!!
Koska pakettimatkat Kiinanmuurille eivat mahtuneet matkabudjettiimme, otimme taksin. Ensin mentiin tosin 50 kilometria paikallisbussilla nauttien lattialle syljeskelevasta kanssamatkustajastamme. Krrrrr... (rakaa kerataan nenasta kurkkuun) ... thyyyy. (rakaklimppi sylkaistaan edessa istuvan matkustajan istuimen viereen. Nain talla Kiinassa. Olimme kylla oikein tyytyvaisia matkaamme, ei pida ymmartaa vaarin. Otimme myos neuvosta vaarin ja harjoittelimme sylkemistaitoja myohemmin muurin vartiotornien ikkunoista. Maassa maan tavalla. Mita paikalliset edella, sita tytot perassa.
Bussi tipautti meidat Houroun kylaan. Mutianayille sielta oli matkaa viela 25 km. Tuo matka taittui taksilla. Vuorten juurella karistimme "I climbed the Great Wall" - paitojen myyjat akkia taaksemme ja lahdimme kipuamaan muurille apostolinkyydilla. "No, bu, no cable car! Just the ticket! We want to CLIMB the Wall. No cable car." Tippukiviluolassa iski ensimmaisen kerran pissahata, mutta siita selvittiin. Myohemmin pidateltiin pahemmissakin tuskissa vessahataa kun ei haluttu alistua maksamaan 0,20 euroa vessasta joka muualla kuin muurilla on ilmainen. Ihmisten hyvaksikaytto hadan hetkella ei ole hyvaksyttavaa, ei.
Mutta tippukiviluolaa emme olleet tulleet katsomaan. 1000 askelman kipuamisen jalkeen jalkamme polkaisivat ensi kerran KIINANMUURIA. Nakymat olivat hulppeat: taivas oli pilvessa mutta sadetta enteileva ilma kietoi ymparoivat vuoret paksuun sumuverhoon. Muurilla ei aamuyhdeksalta ollut paljoa muita kuin me ja veden myyjat. Kylla aikainen lintu yksinaisyydessa Kiinan muurilta alas sylkaisee. Vaihdoimme muutaman sanan kiinalaismiehen kanssa ja han opetti meidat myos huutamaan tyhjyyteen muurilta. Kaiku vastasi vuorten huippujen seasta jotain ja kiinalainen mies naurahti. Taisimme huutaa vahingossa jotain hassua kiinaksi.
Kun puolipaiva lahestyi, ihmisia alkoi virrata muurille enemman ja enemman mutta missaan vaiheessa heita ei ollut tungokseksi asti. Vaihdoimme mutaman sanan myos yhden jenkkituristin kanssa karistaaksemme ennakkoluulomme. Kuultuaan etta olimme Suomesta, mies tokaisi:
- Oh, Finland! I've been to your country. What was the name of the city again? Oslo!
- No, that's in Norway.
- Oh yea, right. Well, we went on a trip in the North of Finland.
- You mean Lapland?
- Yes, Lapland! We went to see the glacier.
- Well, that's Iceland.
- But you HAVE glaciers in Europe, right...
- Yes, but not in Finland.
Jatkoimme kipuamista edelleen niin pitkalle kuin muurinpatka oli avoinna yleisolle ja jaimme paistattelemaan paivaa ja levahtamaan neljan tunnin patikoinnin jalkeen eraan vartiotornin juurelle. Taivas alkoi istuskellessamme kirkastua ja pian aurinko porotti taydelta teralta. Nautimme paahtoleivasta paljaaltaan ja joimme kylmaa vihreaa teeta. Useampi turistiryhma kaveli ohitsemme ja paluumatkalla tokaisivat: "Oh, you're still here!" Yksi kysyi viela "Waiting for the sunset or something???"
Tanaan ovat pohkeet olleet aivan jumissa ja paiva on mennyt lahinna levatessa. Nyt akkia nukkumaan ja huomenna Xi'aniin!! Hyvaa yota, tai paivaa!!
Sorry guys, time is running out... We'll make the English translation later on.